Kriisit ja niistä selviytyminen

Meistä jokainen kohtaa elämänsä aikana kriisejä, surua ja menetyksiä. Ne ovat luonnollinen osa elämänkulkua. Jokainen reagoi kriisiin tai suruun omalla tavallaan ja jokaisella on omia selviytymiskeinoja. Näitä keinoja voi myös harjoitella ja vahvistaa.

Kriisejä on monenlaisia ja niitä voidaan jaotella eri kategorioihin. Kehityskriisi liittyy elämään kuuluvaan tapahtumaan, kasvun ja muutoksen taitekohtaan, jolloin luovutaan vanhasta ja kuljetaan kohti uutta. Murrosikä on yksi esimerkki kehityskriisistä.

Elämänkriisin voi syntyä pitkäkestoisesta ihmistä rasittavasta tilanteesta, kuten työttömyydestä, erosta tai pitkäaikaisesta sairaudesta.

Äkillinen kriisi aiheutuu tapahtumasta, joka on odottamaton ja voimakas ja voi tuottaa huomattavaa kärsimystä. Sen voi laukaista esimerkiksi onnettomuus, läheisen äkillinen menehtyminen, rikoksen kohteeksi joutuminen, väkivallan näkeminen tai irtisanominen. Tilanteessa ihminen kokee turvattomuutta, sillä tapahtuvia asioita tai omia reaktioitaan ei pysty hallitsemaan.

Traumasta puhutaan, kun psyykkinen kipu on liikaa ja reaktiot eivät lähde etenemään. Tällöin traumaattinen tapahtuma tai sen osat lukkiutuvat kehoon ja mieleen. Traumaattisen kokemuksen jälkeen tarvitaan aina toisten ihmisten apua ja tukea.

Kriisistä selviytyminen vaatii fyysistä jaksamista, henkisiä voimavaroja ja vahvan turvaverkon. Toipuminen voi edistyä, kun kohtaa kipeitä asioita ja antaa kaikenlaisten tunteiden tulla esille. Jokaisella on omia keinoja selviytyä kipeistä elämäntapahtumista ja jokainen voi selviytyä. Omaa oloaan voi helpottaa monella tavalla ja selviytymisen keinoja voi myös harjoitella. On kuitenkin hyvä muistaa, että luontainen tapa selviytyä kriisistä, on meillä jokaisella ainutlaatuinen. On siis myös normaalia, jos kriisi ei laukaise esimerkiksi itkureaktiota.

• Puhuminen auttaa aina. Kertomalla tapahtuneesta ja omista tuntemuksistaan muille, tapahtuvat muuttuvat todeksi. Vaikka kriisin keskellä haluaisikin käpertyä omiin oloihinsa, kannattaa ympäröidä itsensä turvallisilla henkilöillä.
• Kehon luontaisin tapa reagoida suruun on itkeminen. Itkeminen auttaa ymmärtämään omia tunteita ja omaa pahaa oloa, jolloin tunteista on myös helpompi puhua.
• Luovuus ja käsillä tekeminen voi auttaa tunteiden käsittelyssä.
• Sureminen vie voimia, mutta siitä huolimatta omasta terveydestä on hyvä pitää huolta. Riittävä lepo, säännöllinen syöminen ja ulkoilu edesauttavat toipumista.
• Iloitseminen on sallittua. Ei kannata potea syyllisyyttä, jos surun ja kriisin keskellä koet myös iloisia tunteita. Itselleen tulee antaa lupa jatkaa elämää.

Kriisistä voi myös syntyä hyvää, sillä selviytymisen kautta voi löytää itsestään uusia voimavaroja, joista ei aiemmin ollut tietoinen. Selviytyminen voi lisätä itseluottamusta, mikäli kriisin työstää ja käy läpi.

Jos olet akuutissa kriisissä ja kaipaat keskusteluapua, voit soittaa Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimeen numeroon 010 195 202. Kriisipuhelin päivystää vuoden jokaisena päivänä ja yönä.