Itsemyötätunto

(eng. self-compassion)

Mitä on itsemyötätunto?

Itsemyötätunnolla tarkoitetaan ystävällisyyttä itseään kohtaan. Itsmyötätuntoinen henkilö puhuu itselleen samoin, kuin esimerkiksi ystävälleen. Itsemyötätunnossa huomataan omat heikkoudet tai vastoinkäymiset, mutta suhtaudutaan niihin lempeydellä. 

Itsemyötätuntoon liittyy olennaisesti omien rajojen tiedostaminen, sekä omien tarpeiden tunnistaminen. Tämä voi olla haastavaa, jos on tottunut miellyttämään muita, mutta oman hyvinvoinnin kannalta on ratkaisevaa osata tunnistaa se, mitä itse tarvitsee voidakseen hyvin. 

Itsemyötätuntoa voi harjoitella tietoisesti. Tällöin tulee havainnoida omaa sisäistä puhettaan ja muuttaa sitä kohti lempeää itsemyötätuntoisuutta. Itsemyötätunto voi olla vaikeaa aluksi, mutta pitkäkestoinen ja tietoinen harjoittelu muuttaa vähitellen sisäistä puhetta. Sosiaalisella tietoisuudella tarkoitetaan sitä, että ymmärtää olevansa tärkeä muille. Itsemyötätuntoa harjoitellessa kannattaa muistaa, että myös muille on tärkeää, että voit hyvin. 

Miksi itsemyötätuntoisuus voi olla haastavaa?

Suurin osa meistä suhtautuu itseensä hyvin kriittisesti. Asetamme helposti hyvin korkeita vaatimuksia itsellemme ja soimaamme sellaisistakin epäonnistumisista, joita muiden kohdalla emme pitäisi kovinkaan vakavina.

Osittain tämä johtuu siitä, että meidän kulttuuri on suorituskeskeinen ja arvottaa ihmisiä tuottavuuden, pärjäävyyden ja suorittamisen perusteella. Itsemyötätuntoon ei välttämättä kannusteta, vaan koko ajan vaaditaan itsensä ylittämistä, kunnianhimoa ja onnistumisia. On siis ymmärrettävää, että lempeys ja myötätunto helposti unohtuu.

Miksi itsemyötätunto on tärkeää?

Itsemyötätunto on tärkeää esimerkiksi siksi, että se auttaa meitä selviämään vastoinkäymisistä. Ilman itsemyötätuntoa on helppo jäädä jumiin itsekriittisten ajatusten kanssa. Itsemyötätunto voi myös helpottaa erilaisiin mokiin liittyvää häpeää, ja sitä kautta helpottaa avun ja tuen pyytämistä. Ei siis mitenkään yhdentekevä asia!

Omaa itsemyötätuntoisuutta voi kartoittaa esimerkiksi näiden kysymysten avulla:

• Miten puhun itselleni?

• Miten suhtaudun epäonnistumisiin?

• Millaisia vaatimuksia asetan itselleni?

Itsemyötätunto vs. itsekriittisyys

Itsemyötätunnon vastakohtana voidaan pitää itsekriittisyyttä. Itsekriittisyys tarkoittaa itsen ja oman toiminnan kohtuuttoman ankaraa arviointia, eikä siis ole sama asia kuin itsen rakentava ja realistinen tarkastelu.

Helposti ajattelemme, että itsekriittisyys motivoi meitä huippusuorituksiin, mutta tyypillisemmin liiallinen itsekritiikki enemmänkin lamauttaa ja saa välttelemään tehtäviä, jotka saattaisivat aiheuttaa epäonnistumisen kokemuksia.

Itsekriittisen ajatusmallin piirteitä:

• Tein virheen, koska olen huono.

• Vain minä sorrun tällaiseen.

• Muut tuomitsevat minut tämän takia.

• Olen tällainen enkä voi vaikuttaa siihen.

Itsemyötätuntoisen ajatusmallin piirteitä:

• Tein virheen, koska se on inhimillistä.

• Monet voisivat samaistua tähän tilanteeseen.

• Muut ymmärtävät tämän.

• Voin kehittää toimintaani.

Itsekriittisyys saattaa olla myös defenssi, eli suojautumiskeino. Tällöin ihminen ikään kuin tuomitsee itsensä jo etukäteen kun olettaa, että muilta saattaa tulla kritiikkiä. Satunnaiset itsekriittiset ajatukset eivät ole vaarallisia, mutta pitkällä aikavälillä liiallinen itsekriittisyys voi aiheuttaa uupumusoireita, masennusta tai muita haittavaikutuksia.

Toisin kuin itsekriittinen, itsemyötätuntoinen ihminen tunnistaa oman keskeneräisyytensä ja pystyy suhtautumaan siihen lempeydellä. Ensimmäinen askel itsemyötätuntoisempaan elämään on huomata omat itsekriittiset ajatukset ja lisätä vähitellen enemmän ja enemmän lempeyttä omaan arkeen.

Materiaaleja:

Harjoituksia itsemyötätunnosta (pdf)