Eksotisointi

(eng. exoticism)

Mitä eksotisointi on?

“Eksotisointi on sitä, että ei-valkoinen ihminen nähdään ainoastaan esimerkiksi hänen ihonvärinsä, uskontonsa tai kielensä ja niihin liittyvien stereotypioiden kautta.” - Fem-R

Eksotisointi on toiseuttavaa, sillä se pyrkii aina löytämään rodullistetuksi tulleesta henkilöstä asioita, jotka tekevät hänestä erikoisen ja erilaisen verrattuna normaalina pidettyyn, eli länsimaisessa yhteiskunnassa valkoisuuteen. 

Eksotisointi esineellistää vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, sillä se typistää heidät vain oman ihmisryhmänsä “edustajiksi” ja määrittelee ihmisen ulkopuolelta vain yhden piirteen tai ominaisuuden kautta, aina suhteessa valkoisuuteen standardina.

Eksotisointi ja esineellistäminen

Esineellistämistä on käytetty kolonialismin työkaluna oikeuttamaan epätasa-arvoista kohtelua mustia ja ruskeita ihmisiä kohtaan. Mustia kehoja esineellistettiin fyysisen työn toimittamiseen orjuudessa, jolloin mustat ihmiset nähtiin vain palvelua tuottavina koneina, joista sai käydä kauppaa.

Mustista ihmisistä levitettiin virheellistä informaatiota, jonka mukaan mustilla kehoilla olisi fysiologisia eroja valkoisiin kehoihin esimerkiksi älykkyydessä tai kivun tuntemisessa. Nämä rasistiset ja virheelliset ideologiat esitettiin lääketieteellisinä faktoina, joilla oikeutettiin orjuuttamista sekä ruokittiin valkoisen ylivallan aatejärjestelmää. Vaikutukset näkyvät edelleen nykypäivän lääketieteen rasismissa.

Eksotisointia voi ilmetä esimerkiksi museoissa niin, että erilaisista etnisistä ja kulttuurisista taustoista tulevien taiteilijoiden töitä ei oteta samoihin näyttelyihin valtaväestön taiteilijoiden kanssa vaan niin sanottujen toisten, vieraiden ja erilaisten taiteesta kootaan omia näyttelyitä.

Miten eksotisointi näyttäytyy?

Eksotisointi määrittelee normaaliuden rajat ja vahvistaa valtaväestön sekä vähemmistön asemia yhteiskunnassa. Sen avulla normit sekä standardit rakentuvat valtaväestön ympärille, jolloin valkoisuus ja eurooppalaisuus nousee jalustalle.

Tämä sulkee aktiivisesti vähemmistöjä normaalin ulkopuolelle, tehden heistä ja heidän kulttuureistaan jotain “outoa”, ulkopuolista, eksoottista. Tämä taas vaikeuttaa sitä, että vähemmistöihin kuuluvat ihmiset nähtäisi yksilöinä. Eksotisointi käyttää rodullistetuksi tulleita ihmisiä sekä heidän kulttuureitaan työkaluina, joilla rakentaa sensaatiomaista viihdettä valtaväestölle.

Historiallisia esimerkkejä tästä ovat etnografiset näyttelyt, joita järjestettiin siirtomaakaudella mm. Englannissa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa sekä Yhdysvalloissa. Ne olivat ihmistarhoja, joissa eri maiden alkuperäiskansoja oli karikatyyrisesti ja sirkusmaisesti esillä samanlaisesti kuin eläimet eläintarhoissa. Eksotisointi on siis kolonialistisen sorron ja vallankäytön työkalu.

Eksotisointi ja fetisointi/seksualisointi

Eksotisointi ja esineellistäminen voivat myös johtaa rodulliseen fetisointiin, jossa ihminen nähdään seksuaalisena objektina hänen etnisyyteen, ihonväriin tai uskontoon liittyvien stereotypioiden kautta.

Fetisointi saattaa joskus pintapuoleisesti vaikuttaa positiiviselta tai vähintään neutraalilta, sillä siinä “romantisoidaan” tai “ihannoidaan” tiettyjä ominaisuuksia vähemmistökulttuureissa. Se on kuitenkin ongelmallista, sillä siinä nähdään kyseiset ihmiset ja heidän kulttuurit vain omien seksuaalisten halujen kohteena rasististen ideologioiden sekä stereotypioiden ruokkimana, eikä ihmistä kohdata yksilönä.

Lisäksi eksotisointi saattaa nykypäivän yhteiskunnassa näyttäytyä hyväntahtoisena, sillä se vaikuttaa ylistävän tai ihannoivan erilaisuuksia. Se kuitenkin edistää stereotypioita ja supistaa ihmisen identiteetin vain tiettyihin ulkoapäin määriteltyihin ominaisuuksiin. Se myös altistaa ruskeita ja mustia nuoria useammin seksualisoinnille sekä seksuaaliselle häirinnälle. Mustien ja ruskeiden kehojen esineellistäminen sivuuttaa mustien ja ruskeiden ihmisten autonomian, tunnekokemuksen sekä oikeudet.