Ajankohtaista
Tulevaisuuden minän empaattinen kuuntelu
20.01.2021
Yeesin hallituksen puheenjohtaja Senni Moilanen kutsuu pohtimaan, miten voisit olla itsesi puolella tänään ja tulevaisuudessa.
Aloitin vuoden alusta Laurea-ammattikorkeakoulussa Tulevaisuuden johtaminen ja asiakaslähtöinen palveluliiketoiminta YAMK-ohjelmassa. Ensi töiksemme pääsimme tutustumaan kognitiotieteen professori Jim Daviesin TEDx-puheeseen, jossa hän kertoo meille ihmisille tyypillisestä tavasta antaa tulevaisuuden itsemme hoitaa kiireet ja aikataulusumplimiset. Emme pidä tulevaisuuden itsestämme yhtä hyvää huolta kuin itsestämme tässä hetkessä. Kuvittelemme myös, että onnemme on yhden tai kahden tavoitteen päässä. Videolla hän paljastaa, että emme olisi sen onnellisempia vaikka muuttaisimme ikuisen auringon alle Kaliforniaan. Arkemme pysyy suhteellisen samana riippumatta siitä paistaako ulkona aurinko ja onko kaunis ranta kävelymatkan päässä. Puhe sai minut pohtimaan omaa käytöstäni ja sitä miten voisin paremmin pitää huolta sekä nykyisestä että tulevasta itsestäni.
Minulla on tapana sopia seuraavien kahden viikon ajaksi menoja ja tekemisiä niin paljon, että yhtäkkiä leppoisaksi suunniteltu arki on turhan kiireinen. Olen myös aikaoptimisti, kuvittelen että asiat sujuvat nopeammin kuin ne todellisuudessa sujuvat. Myös tästä aiheesta Davies puhuu videolla. Kuvittelemme, että yhden paperin tulostaminen vie minimaalisesti aikaa emmekä osaa ottaa huomioon mikä kaikki voikaan vaikuttaa tulostamiseen, lähtien musteen ja paperin loppumisesta. Olen nyt muutaman viikon ajan pyrkinyt realismiin ajankäytön suhteen. Jos suunnittelen opiskelevani kahdeksan tuntia päivässä, pyrin ottamaan huomioon että lapseni keskeyttää minut juuri kun olen saavuttanut opiskeluflown tai kumppanini soittaa, että ehtisinkö katsoa mitä jääkaapissa on lounasta varten ja voisinko samalla kirjoittaa kauppalistan. Minulta on usein hukassa muistivihko, koulun järjestelmien tunnukset tai tietokoneen laturi. Kahdeksan tunnin aikana tulen edistäneeksi opintoja ehkä kolme tuntia. Huomenna sitten, ajattelin ennen. Huomenna ja ensi viikolla minulla on kuitenkin edessäni samankaltainen arkeen ja elämään kuuluva säätö. Tämän ajatusharhan tunnistaminen on vapauttanut energiaa ja ajatustavan muuttaminen on saanut minut alentamaan rimaan. Olen tyytyväinen kolmen tunnin opintoja edistävään toimintaan ja pienten tavoitteiden täyttymiseen. “Lähetä sähköpostia x:lle”, “katso mitä kirjoja aiheesta y on kirjastossa vapaana” tai “lue HOPS-keskustelun kysymykset läpi”. Tyytyväisyyttäni edistää projektinhallintatyökalu, johon merkitsen päiväkohtaiset tavoitteet ja ruksin “tehty”, kun tavoitteet täyttyvät. Pienen yksisarvisen tai satumaisen riikinkukon lentäessä ruudun läpi tehtävän suorittamisen merkiksi saan onnistumisen kokemuksen. Ja onnistumisen kokemuksia tarvitaan motivaation ylläpitämiseen. Opiskelusta, työstä tai mistä tahansa arjen puurtamisesta tulee nopeasti uuvuttavaa, jos kokee jatkuvasti jäävänsä tavoitteistaan jälkeen.
Erityisesti nyt poikkeusaikana riman laskeminen mahdollisimman alas on suotavaa. Muistan eräästä aiemmasta työprojektista viisaan kollegan sanat, “meistä jokainen antaa sata prosenttia joka päivä. Se sata prosenttia näyttää jokaisella erilaiselta, mutta se on silti täydet sata prosenttia”. Se missä toisen sata prosenttia on kahdeksan tunnin työpäivän lisäksi opiskelua, kaupassa käymistä, urheilua, ruoanlaittoa ja lapsen kanssa leikkimistä on toisen sata prosenttia sängystä nouseminen ja pukeminen tai kaupassa käyminen. Davies kehottaa keskittymään niihin asioihin, jotka ovat jo hyvin ja vahvistamaan niitä. Ylipäätänsä sen tarkastelu, että mihin voimme vaikuttaa voi tuoda helpotusta. Elämme nyt aikaa, jossa on läsnä jatkuva epätietoisuus. Moni meistä kaipaa helppoutta, selkeyttä ja ennakoitavuutta sekä yhteyttä muihin ihmisiin. Tässä ajassa nämä tarpeet jäävät tyydyttymättä ainakin osittain ja mahdollisuutemme vaikuttaa pandemian etenemiseen ovat rajalliset.
Psykologi Marshall B. Rosenbergin kehittämässä Nonviolent Communication filosofiassa (lyhennetään NVC, suomeksi usein rakentava tai väkivallaton vuorovaikutus) keskeisessä roolissa ovat tunteet ja tarpeet. Tunteet kertovat meidän tyydyttyneistä tai tyydyttymättömistä tarpeistamme. NVC on prosessi, jossa pyrkimyksenä on empaattinen kuuntelu, joka voi kohdistua itseen tai muihin. Pandemian aiheuttama epätietoisuus ahdistaa minua toisinaan lamauttavan paljon. Hyvinvointia lisätäkseni olen pyrkinyt empaattisesti kuuntelemaan itseäni ja tarpeitani sekä pohtimaan miten voin itse vaikuttaa tarpeiden tyydyttymiseen. Huomaan kaipaavani erityisesti ennakoitavuutta, helppoutta ja yhteyttä muihin ihmisiin. Yhteiskunta jatkuvasti muuttuvine rajoituksineen ei täytä tarpeitani, joten pyrin huolehtimaan tarpeistani muilla keinoin ja panostamaan omaan hyvinvointiini enemmän niiltä osin kuin on mahdollista. Pyrin myös kunnioittamaan tarpeitani enemmän. Jos kaipaan lepoa ja helppoutta, ei minun kannata suunnitella opiskelevani kahdeksaa tuntia tehokkaasti vaan voin asettaa tavoitteen kahteen tuntiin tai vaikkapa viiteentoista minuuttiin. Selkeyden tarvettani täyttää opiskelujen suunnittelu päivä-, viikko- ja kuukausikohtaisesti. Yhteyden tarvetta muihin ihmisiin ylläpidän viikottaisella kävelyllä ystävän kanssa sekä soittelemalla ja viestittelemällä muille. Edelleen haaveilen Kalifornian lämmöstä, enkä ole vielä täysin vakuuttunut ettei lämmin ilma mukamas tekisi arjestani helpompaa ja minusta onnellisempaa. Muuttokutsua odotellessa pyrin kuitenkin vahvistamaan hyvinvointiani tässä hetkessä sekä olemaan tulevaisuuden itseni puolella suunnitellessani arkea viikon tai vuoden päähän.
Miten sinä aiot olla itsesi puolella tänään ja tulevaisuudessa? Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Ole yhteydessä sähköpostilla osoitteeseen puheenjohtaja@yeesi.fi. Jatketaan keskustelua!
Senni Moilanen
Kirjoittaja on Yeesin hallituksen puheenjohtaja ja aktiivinen Yeesin vapaaehtoinen. Kirjoitus on osa Yeesissä tehtävää vapaaehtoistyötä eikä välttämättä edusta Yeesin mielipiteitä.