Ajankohtaista
Ahdistuksesta, armollisuudesta ja luontodokumenteista
01.06.2021
Minulla, kuten hyvin monella muullakin, on tapana aika ajoin jumahtaa vähän liian syviin keloihin omassa päässäni. Maailmassa on paljon murehdittavaa; pandemia, ilmasto- ja ympäristökriisi, sodat, köyhyys ja kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus tulevat vain ensimmäisinä mieleen. Nämä ovat perinteisesti hyviä aineksia, joilla saada aiheutettua itselleen roppakaupalla ahdistavia ajatuksia ja tunteita.
Ahdistua voi toki paljon pienimuotoisemmistakin asioista, käytännössä mistä tahansa. Tässä kirjoituksessa puhutaan ilmastoahdistuksen kaltaisesta tunteesta tai laajemmin ”maailmantuskasta”, jota monet nuoret kokevat, ei siis varsinaisesti ahdistus- tai paniikkihäiriöstä.
Kun mieli ja keho ovat ahdistuksen vallassa, on helppoa vajota syöksykierteeseen ja aina vain ankeampiin mielenmaisemiin. Ahdistuneena on hankalaa toimia niin, että tuottaisi itselleen ja toisille jotakin hyvää.
Keinoja ahdistuksen lieventämiseen ja siitä poispäin suuntautumiseen on yhtä monia kuin on meitä ihmisiä ahdistumassa. Haluaisin jakaa kanssasi yhden keinon, jonka hieman yllättäviäkin hyvinvointivaikutuksia olen jäänyt pohtimaan, nimittäin luontodokumenttien katsomisen.
Luontodokumenteissa tarkastellaan yleensä maailman menoa kymmenien tai jopa satojen miljoonien vuosien aikajänteellä. Siis satojen miljoonien. Puhutaan ajasta, jolloin kaikki mantereet muodostivat vielä yhden suuren mantereen. Ajasta, jolloin elämä vasta alkoi muodostua tällä planeetalla. Eri elämänmuodot ja lajit kehittyivät ja kehittyvät edelleen mitä kummallisempien ajanjaksojen ja olosuhteiden aikana.
Luontodokumentit valottavat sitä, ettei evoluutio kehittynyt suoraviivaisesti eteenpäin, vaan matkassa oli kaikenlaisia mutkia. Planeetta ja sillä asustavat olennot ovat kokeneet mullistuksia ja muutoksia toisensa perään. Luontodokumenteissa käsiteltävien tapahtumien ja ajanjaksojen mittakaavat ovat yleensä valtavan suuria, jopa käsityskykymme rajoilla.
Meillä ihmisillä taas on tapana tarkastella asioita hyvin itsekeskeisesti ja hyvin rajatusta näkökulmasta, omastamme. Ahdistavat ajatukset ja tunteet kaventavat tätä näkymää entisestään ja kääntävät helposti ajattelumme pyörimään kehää. ”Minän etäännyttäminen” voi olla harjoitus, joka herättää näkemään oman itsen ulkopuolelle ja laajentamaan näkökulmaa. Tämä voi olla keino lievittää ahdistusta tai ainakin auttaa olla takertumatta siihen.
Syventyminen paljon itseä laajempaan näkökulmaan, vaikka sitten luontodokumenttien kautta, voi luoda tervetullutta tilaa ja laajempaa perspektiiviä omaan mielenmaisemaan. Tarkoituksena ei ole kieltää omaa ahdistusta tai yrittää pakottaa sitä pois, vaan luoda sen ympärille tilaa, ikään kuin laajentaa oman mielen avaruutta. Kun mieleen saa luotua lisää tilaa näkökulman laajentamisen kautta, voi olla helpompaa löytää myös armollisuutta itseään kohtaan.
Armollisuus muistuttaa meille, että olemme vain ihmisiä. Joskus pelkästään ihmisenä olo on raskasta. Lisäksi ympärillä on paljon ahdistuksen aiheita. Katkaistakseen mielen sisäänpäin kääntyvän syöksykierteen voi havahtua ajatukseen, että olemme kuitenkin vain silmänräpäys koko tämän maailman historiassa. Ja sinä vain yksi yli 7 miljardista ihmisestä. Isommassa mittakaavassa olet itseasiassa vieläkin pienempi, jos mietitään kaikkia koskaan eläneitä ihmisiä ja ihmisiä, jotka tulevat elämään.
Tämä ei missään nimessä tarkoita, etteikö meidän pitäisi toimia maailmantuskan aiheuttajien muuttamiseksi. Köyhyyden, epäoikeudenmukaisuuden tai ilmasto- ja ympäristökriisin ratkaisemiseksi meidän tulee muuttaa radikaalisti toimintatapojamme. Meidän tulisi oppia elämään tasapainossa planeetan kaikkien elämänmuotojen kanssa. Yksi ihminen ei kuitenkaan itsekseen voi muuttaa maailmaa ja siksi ei yhden myöskään pitäisi kantaa koko maailman murheita harteillaan. Nykyaikana kun syitä ahdistukseen on lukuisia. Tee siis se, minkä näillä resursseilla ja tässä ajassa pystyt. Ahdistuksenkin keskellä muista zoomata ulospäin ja katsoa suurempaa kuvaa. Ennen kaikkea muista armollisuus itseäsi ja muita kohtaan.
- Oona Hänninen
Kirjoittaja on Yeesin asiantuntija, jonka erityisalaa ovat mielenterveyden edistäminen ja uupumuksen ehkäisy toisen asteen opinnoissa.