Fiiliskuva
 

Ajankohtaista

Ei ole mitään syytä hävetä

Ei ole mitään syytä hävetä

24.07.2019

Olen 21-vuotias, ja vihdoinkin voin sanoa hyväksyväni itseni, ja rakastavani itseäni. Mutta se ei ollut helppoa. Ensimmäinen muistamani tuntemus menee pitkälle lapsuuteen, ala-asteelle. Muistan, kuinka välitunnilla neljännellä luokalla keskustelimme tyttöjen kesken siitä, että kuka tykkää kenestäkin koulun pojasta.

Adéle 24.06.2019

Olen 21-vuotias, ja vihdoinkin voin sanoa hyväksyväni itseni, ja rakastavani itseäni. Mutta se ei ollut helppoa. Ensimmäinen muistamani tuntemus menee pitkälle lapsuuteen, ala-asteelle. Muistan, kuinka välitunnilla neljännellä luokalla keskustelimme tyttöjen kesken siitä, että kuka tykkää kenestäkin koulun pojasta. Kun omalla vuorolla sanoin tykkääväni rinnakkaisluokan tytöstä, muistan vaan kuinka muut järkyttyi siitä. Nopeasti aloin nauramaan asialle, ja sanoin sen olevan “läppä”, ja mainitsin sit vain jonkun pojan, jotta pääsen tilanteesta pois. Se oli eka kerta, kun mä tajusin, että mä en tunne aivan samalla tavalla kun muut mun kaveripiirissä.

Vähitellen pitkin yläastetta kerroin hyville kavereilleni ja ystävilleni, että mä tykkään tytöistä. Musta tuntui silloin, et hyväksyn itseni, ja oon asian kans tosi cool, vaikka totuus oli jotain ihan muuta. Pystyin kavereiden ja jopa uusien tuttavuuksien kanssa olemaan oma itseni. Mutta totuus oli, että mä peittelin itseäni ja totuutta heti, kun lähdin koulusta pihalle päivän päätteeksi.

Tosta kaikesta mä olen kuitenkin oppinut jotain. Oon oppinut sen, että on tärkeää olla itselleen rehellinen. Koska jos sä piilottelet itseäsi muilta, niin sä piilottelet itseäsi myös itseltäsi. On vaikeaa rakastaa tai hyväksyä itseensä, jos ei ole täysin rehellinen itsestään. Koska kun mä aloin vihdoinkin elämään elämääni kuten mä itse halusin, niin mä myös pystyin aloittamaan sen prosessin kohti itsehyväksyntää. Silloin mä lopetin itseni häpeämisen - koska mä koen, että sitä se oli pohjimmiltaan. Piilottelin itseäni joiltakin läheisiltäni, koska häpesin sitä mitä mä olen.

Mutta en häpeä enää, eikä kenenkään muunkaan kannata. Koska se, ketä sä haluat rakastaa, ei ole häpeän asia. Se on rakkauden asia, ja erittäin ihana sellainen. Ja näin Pride-viikolla pakko myöntää, että Priden nimen keksijä on ollut viisas, sillä nimenomaan ylpeyttä meidän pitäisi häpeän sijasta kokea, ja ylpeästi mä aion Helsinki Pridessä kulkea. Mahtavaa Pride-viikkoa ihan teille jokaiselle!