Fiiliskuva
 

Ajankohtaista

Ystävyydestä ja irtipäästämisestä

Ystävyydestä ja irtipäästämisestä

27.01.2020

Vietin uudenvuodenaaton vanhalla asuinpaikkakunnallani vanhan kaveriporukkani kanssa. Muuttaessani Helsinkiin pelkäsin, että jään ulkopuolelle porukasta, jonka yhteydenpito perustuu tiiviisti nimenomaan samassa fyysisessä paikassa oleiluun.

Vietin uudenvuodenaaton vanhalla asuinpaikkakunnallani vanhan kaveriporukkani kanssa. Muuttaessani Helsinkiin pelkäsin, että jään ulkopuolelle porukasta, jonka yhteydenpito perustuu tiiviisti nimenomaan samassa fyysisessä paikassa oleiluun. Tietenkin olenkin jollain tasolla pudonnut pois tietyistä päivittäisistä asioista – en ole perillä kaikista sisäpiirivitseistä, kuka seurustelee kenenkin kanssa tai kuka pohtii työpaikan vaihtamista. Sain kuitenkin huomata, että olen yhä tervetullut eikä osallisuus porukkaan ole kadonnut mihinkään, vaikka yhteydenpidon määrä onkin vähentynyt.

On esitetty arvioita siitä, että ihminen pystyy ylläpitämään kerrallaan noin 150 merkityksellistä ihmissuhdetta. Tähän laumaksi kutsuttuun joukkoon kuuluu siis perhe, kaverit, työkaverit ja muut. Syvällisiä ystävyyssuhteita on yleensä mahdollista pitää yllä alle kymmenen ihmisen kanssa kerrallaan. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä lohdullisemmalta se tuntuu. Ihmissuhde voi olla merkittävä, ihana ja tärkeä, vaikka siitä ei koskaan tulisikaan maata mullistavaa ystävyyttä ja vaikka se joskus muuttuisi tai päättyisi.

Koen herkästi syyllisyyttä tai epäonnistumisen tunnetta siitä, jos pidän jonkun kanssa vähemmän yhteyttä kuin ennen. Nyt päätin opetella kääntämään tuota tunnetta enemmän siihen suuntaan, että olen kiitollinen siitä, mitä ihminen ja ihmissuhde on minulle antanut, mutta myös hyväksyn sen, että olosuhteet muuttuvat. Maailmassa on niin paljon kivoja tyyppejä, että ei ole inhimillisesti mahdollista pitää läheistä kaverisuhdetta yllä jokaiseen. On ihan ok, että on niitä tyyppejä, joiden kanssa näkee vaikkapa vain kerran vuodessa. Tai niitä, joihin on ilo törmätä kaverin juhlissa, mutta joiden kanssa ei muuten pidä yhteyttä. Tai niitä, joiden kanssa ei enää ole yhteistä tarttumapintaa, mutta joiden muistelu tuo silti hymyn huulille.

Ihmissuhteen onnistumista – oli se sitten romanttinen, toverillinen tai jotakin muuta – ei ole mielekästä arvottaa vain sen keston perusteella. Välillä elämä vie eri suuntiin, tarkoitti se sitten fyysistä tai henkistä etäisyyttä. Välillä yhteys voi löytyä uudelleen vuosienkin jälkeen, joskus ei. Se on ihan ok.

Yleensä neuvotaan aina ottamaan puhelin käteen ja soittamaan jollekin, jonka kanssa ei ole puhunut pitkään aikaan. Se on vallan hyvä neuvo, jos se tuntuu oikealta. Sen lisäksi haluaisin kuitenkin muistuttaa myös siitä, että välillä on hyvä keskittää energiansa niihin ihmisiin, jotka ovat elämässäsi juuri nyt sen sijaan, että haikailisi niitä, jotka ovat joskus olleet.

Iloa uudelle vuosikymmenelle!

Yeesin Erika