Ajankohtaista

Vieraskynäkirjoitus: Balihan Ermutlu

14.03.2023

Balihan Ermutlu, joka tunnetaan nimellä Bali, on etninen turkkilainen, syntyperäinen suomalainen, kulttuurien välinen matkalainen, taiteellinen ja musikaalinen, terveydenhuollon ammattilainen, elämän ja ihmisyyden tutkija. Teatteri Ziriklin Elämä Kädessä näytelmässä hän toimii näyttelijänä, muusikkona ja säveltäjänä.

Kuinka värikkäästi kukat kukkivatkaan, kuinka monenlaisia kuvioita heidän terälehtensä muodostavatkaan. Kuinka monenlaisia eläimiä maan päällä myllertää, taivaiden halki lentää, vesien alla kiitää. Ihmeellistä ja kaunista, se on tunne mikä monille herää luonnon monimuotoisuudesta.

Mitä monimuotoisempaa, sen kauniimpaa, eikä se ole vain sattumaakaan. Monimuotoisuus on lajin henkivakuutus, paras strategia elämän jatkuvuudelle maapallollamme. Mitä erilaisempia eliöitä ja ekosysteemejä on olemassa, sitä monenlaisempiin olosuhteisiin ne voivat sopeutua ja näin jatkaa olemassaoloaan.

Jos laittaa kaikki munat samaan koriin niin…

Me ihmiset jostain syystä pelätään oman lajimme monimuotoisuutta oli kyse sitten ulkonäöstä, etnisyydestä, sukupuolesta, uskonnosta, ruokatottumuksista tai ylipäätään kulttuurista.

Eihän se todellakaan niin mustavalkoista ole, mutta ilmiö on aito.

Tämä ilmiö ei ole vain valtioiden tai kansakuntien välillä, vaan sitä voi hyvinkin esiintyä omalla työpaikalla tai koulussa kiusaamisena tai sosiaalisena eristämisenä.

”Sä oot erilainen, sä et kuulu meiän joukkoon

”Sun täytyy käyttää samoja vaatteita, kuunnella samaa musiikkia ja puhua samoista asioista kuin me

Totuus kuitenkin on, että jos kaikki olisi samanlaisia, emme tietäisi ketä olemme. Sama asia siinä jos koko elämä olisi aina yhtä onnellista, se menettäisi merkityksensä.

Vertailu ei ole huono asia, erilaisuuden tunnistaminen ei ole huono asia, samanhenkisten pariin ryhmittyminenkään ei ole huono asia.

Se mikä siitä tekee huonon on alitajuinen uskomus siitä, että erilaiset ihmiset eivät ansaitse samaa kunnioitusta ja arvostusta kuin meikäläiset. Uskomus siitä että me tämäntyyppiset ollaan parempia kuin te tuontyyppiset.

Ääritapauksissa uskomme siihen että nämä erilaiset ihmiset ovat sieluttomia alalajeja joita on oikeus kohdella karjan tavoin tai yksinkertaisesti hävittää maan päältä. Nämä uskomukset, ihmisyyden juurissa piilevät haavat menevät syvälle…

Kuitenkin vielä syvemmältä kumpuaa totuus mitä on mahdotonta piilottaa. Me olemme samaa lajia, me ollaan kaikki samaa lihaa ja luuta ja verta, samaa alkuperää, meillä on samanlaiset halut ja pelot, sama rakkaus lapsiamme ja vanhempiamme ja ystäviämme ja ympäristöämme kohtaan mikä saa meidät ääritapauksessa antamaan henkemme toistemme puolesta.

Mitkään sanalliset leimat eivät kauaa pysty tällaista totuutta piilottamaan.

Halu ymmärtää toista, tutustua tuntemattomaan, tuntemattomassa tutun tunnistaminen. Nämä tunteet huutavat olemuksemme ytimestä, vaikka luottamuksemme toisen hyvyyteen olisi petetty kerta toisen jälkeen.

Empatiakyky ja samaistumisen voima ovat todiste siitä, että vaikka näytämme ja vaikutamme välillä hyvinkin erilaisilta, puhumme eri kieliä ja asumme eri paikoissa, niin olemme kaikki kudottuna samaan tekstiiliin. Olemme kaikki samaa maata, kaikki samaa tähtisumua mikä maan on muodostanut.

Erilaisuutemme on rikkaus sillä voimme sopeutua useampiin ja useampiin erilaisiin tilanteisiin ja yhdessä monimuotoisena jatkaa elämää maapallolla. Samalla tavalla kuin meitä hengissä pitävät bakteerit, kasvit, sienet ja eläimet ovat eläneet jo niin pitkään.

Ollaan siis suvaitsevaisia toisia kohtaan, koska oikeasti toisia ei ole olemassa. Kaikki ollaan meikäläisiä.

-Balihan Ermutlu