Ajankohtaista

Kansainvälisenä homo-, bi- ja transfobian vastaisena päivänä

17.05.2020

Vähemmistöstressi johtuu jatkuvasta muistutuksesta siitä, että minä en kuulu, minä olen erilainen. Vähemmistöstressi saa meidät pienentämään itseämme, välttelemään, piilottamaan osan identiteetistä ja pysymään hiljaa.

Minna 17.5.2020

Istuin kahdeksannella luokalla biologian luokassa, muiden oppilaiden, kivikokoelmien ja täytettyjen lintujen seassa. Jakson aihe oli suosikkini, ihmisen biologia ja kyseisellä tunnilla käsittelimme seksuaalisuutta. Opettaja puhui erilaisista seksuaalivähemmistöistä kertomalla, että “sitten on tällaisia homoja, lesboja ja biseksuaaleja”. Ne homo, lesbot ja biseksuaalit, joista opettaja puhui, tuntuivat olevan jossain kaukana, ehkä Helsingin keskustassa tai San Franciscossa Pride-paraatissa. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että olin itsekin kuulunut seksuaalivähemmistöön jo lapsena. Olin vain siihen asti kuvitellut, että kaikki muutkin ihastuvat hiljaa mielessään kaikenlaisiin ihmisiin, sukupuolesta riippumatta. Miten olisin voinut olla joku sellainen, joka on jossain kaukana, kun olin kuitenkin omassa elämässäni ihan keskiössä?

Setan sateenkaarisanaston mukaan vähemmistöstressillä tarkoitetaan kroonista stressitilaa, joka johtuu mm. yhteiskunnan sukupuoli- ja hetero-oletuksista, toiseuden kokemuksesta ja kiusatuksi tulemisesta. Tällä voi olla pitkäaikaisia seurauksia ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Jos kuulut sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön, koet todennäköisesti jossain vaiheessa elämääsi toiseuttamista ja vääriä oletuksia. Susi Nousiainen tietää miltä vähemmistöstressi tuntuu ja kuvaa sitä näin: “Se tuntuu kehossa, tarkemmin ottaen pallean tienoilla. Kun se iskee, tuntuu siltä, että pitäisi olla hiljaa, siirtyä pikaisesti pois epämukavuusalueelta ja muuttua vaikka näkymättömäksi.” (HS, 8.4.2020) 

Vähemmistöstressi johtuu jatkuvasta muistutuksesta siitä, että minä en kuulu, minä olen erilainen. Vähemmistöstressi saa meidät pienentämään itseämme, välttelemään, piilottamaan osan identiteetistä ja pysymään hiljaa. Stressin välttämiseksi saatat pelätä ottaa kumppaniaan julkisella paikalla kädestä (61%), vältellä tiettyjä paikkoja (33%) tai olla kertomatta omasta vähemmistöidentiteetistä, kuten 37% 15-17 -vuotiaista HLBTIQA -vähemmistöön kuuluvista eurooppalaisista (Euroopan perusoikeusvirasto 2020). Tämä kaikki on todella kuluttavaa mielelle. 

Meillä vähemmistöön kuuluvilla on kuitenkin salainen voimavara - muut vähemmistöön kuuluvat. Silloin, kun vähemmistöstressi iskee minä hapuilen käsiini lesbon kirjoittaman kirjan, muunsukupuolisen tekemää taidetta, biseksuaalin laulamaa musiikkia ja katson queer-sarjoja. Soitan transsukupuoliselle ystävälle, lähetän viestin homokaverille ja ilmottaudun sateenkaarevaan työpajaan. Ja sitten, kun voimia on taas kerätty, kuljen käsi kädessä, kerron työpaikalla identiteetistäni ja pidän ääntä.

Äänekästä homo-, bi- ja transfobian vastaista päivää kaikille!

- Yeesin vapaaehtoinen Minna 

Lähteet:

Helsingin Sanomat (2020). Se tunne palleassa. Haettu 15.5.2020:

https://www.hs.fi/elama/art-2000006467548.html

Seta (2020). Sateenkaarisanasto. Haettu 15.5.2020:

https://seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/

Euroopan perusoikeusvirasto (2020). A long way to go for LGBTI equality. Luxembourg: Publications Office of the European Union. Haettu 16.5.2020: https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/fra-2020-lgbti-equality_en.pdf