Fiiliskuva
 

Ajankohtaista

Vieraskynä: Vähemmistöstressi vaikuttaa jaksamiseen

Vieraskynä: Vähemmistöstressi vaikuttaa jaksamiseen

25.08.2020

Kävelet poliisiauton ohi, mietit, pysäyttävätkö he ja kysyvät henkilöllisyystodistusta. Menet vessaan ja huolehdit siitä, tuleeko joku taas sanomaan, että olet varmaan väärässä vessassa. Aloitat uuden harrastuksen ja olet etukäteen selvittänyt, että sinun pitäisi päästä sisään tilaan, mutta jännität, miten muut suhtautuvat sinuun. Ennen ensimmäistä päivää murehdit, tuletko nähdyksi uudessa koulussa omana itsenäsi vai sinuun ennalta lyödyn leiman perusteella. Sydän lyö vähän nopeammin, kädet hikoavat, mieleen tulee hätäisiä ajatuksia.

Edellä kuvatut tilanteet ovat esimerkkejä vähemmistöstressistä. Sillä viitataan jatkuvaan ja kroonistuneeseen stressiin ja paineeseen, joka johtuu syrjinnän ennakoinnista. Sen syntymiseen vaikuttavat kokemukset erilaisuudesta, leimatuksi tulemisesta ja syrjinnästä. Kenties hermosto ikään kuin valmistaa mahdolliseen syrjintätilanteeseen, koska aivot ovat oppineet, että niitä säännöllisesti tulee. Kohta pitää taas selitellä itseään, puolustella olemassaoloaan tai identiteettiään, todistella pätevyyttään. 

Vähemmistöstressin sukulaisena voi pitää kohonnutta tarvetta todistaa oma pätevyytensä. Syrjintä ja negatiiviset stereotypiat aiheuttavat monissa paineita todistaa, että pystyy ja kykenee kyllä, vaikka muut toisin odottavat. Hiukan samaan tapaan tytöillä, naisilla ja muilla sukupuolen perusteella vähätellyillä voi olla kovempi sisäinen tarve suoriutua täydellisesti ja kuitata sillä tavoin epäilijöiden kommentit. Syrjintä voi myös aiheuttaa epäuskoa omiin kykyihin. Negatiiviset ennakkoluulot ikään kuin sisäistetään osaksi omaa itseymmärrystä, vaikka niitä yrittäisi olla kuuntelematta.

Kuten millä tahansa stressillä, myös vähemmistöstressillä voi olla negatiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja terveydentilaan. Vähemmistöstressin kohdalla on se lisähaaste, että sitä ei oikein vielä osata tunnistaa. Kokemukset yhteisöistä ulossulkemisesta tai ikävän erityishuomion kohteena olemisesta tulevat helposti ohitetuksi tai vähätellyiksi, vaikkei se olisi tarkoituksenakaan. Jokapäiväisistä pienistä ulossulkemisen kokemuksista syntyvää kokonaiskuormitusta voi olla todella vaikea käsittää, jos vastaavaa ei ole itse kokenut.

“Älä välitä siitä” voi olla hyvää tarkoittava lausahdus, mutta entä jos emme kiirehtisi kuittaamaan nuoren huolta vähättelyllä vaan koittaisimme ymmärtää, keskustella, kuunnella, olla läsnä. “Älä välitä” voi aiheuttaa toisen puolelta vaikenemisen, kun hän ajattelee: en tule ymmärretyksi, hän ei halua enää kuulla asiasta. Mitä jos siitä ei voi olla välittämättä? Miten kokemuksia voisi käsitellä niin, että kuormitus vähitellen kevenisi? Kuka osaisi tukea?

Nuorten hyvinvoinnin edistäminen edellyttää heidän elämäänsä vaikuttavien stressitekijöiden tunnistamista. Siksi on hienoa, että keskustelu vähemmistöstressistä on alkanut lisääntyä. Nuorten jaksamisen ja mielenterveyden kannalta on myös tärkeää, että heillä on mahdollisuus kuulua yhteisöihin yhdenvertaisina jäseninä. Tätä varten on vastustettava syrjintää ja vihapuhetta ja käytävä avointa ja rehellistä keskustelua niiden vaikutuksista mielenterveyteen. On osoitettava, että me välitämme.

- Heta Hölttä

Kirjoittaja on työskennellyt yhdenvertaisuuden parissa  Allianssilla ja Setalla.