Ajankohtaista

Mentoroinnin opit

22.03.2021

Meri toimi vapaaehtoisena mentorina toisen asteen opiskelijalle Jaksaa, jaksaa? -hankkeen mentoritoiminnassa. Mistä mentoroinnissa on kyse ja millaista on olla mentori? Mitä mentorina toimiminen voi itselle antaa ja opettaa?

Aloittaessani mentorina toimimisen, minulla oli selkeä kuva siitä, millaista mentorointi tulisi olemaan. Mielessäni koko seitsemän kuukautta kestävä mentorisuhde oli katkeamaton jana, jonka aikana pääsisimme pisteestä A pisteeseen B. Loppupisteessä olisimme saavuttaneet sen, jonka eteen olisimme tehneet koko mentorisuhteen ajan töitä, ja kaikki olisivat tyytyväisiä. The job is done. Tuolloin en vielä ollut ottanut huomioon eteen tulevia mäkiä ja mutkia, jotka tekivät matkastani hieman erilaisen.

Ensimmäinen, ja ehdottomasti valaisevin oppi mentorina oli se, ettei mentorisuhteen aikana välttämättä tehdä töitä minkään selkeän ja yksiselitteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yhdellä tapaamiskerralla saatetaan keskustella esimerkiksi ajankäyttöön liittyvistä haasteista, kun taas jo seuraavassa tapaamisessa aktori toteaa, että edellisellä kerralla puimamme ongelma onkin ratkennut. Tavoitteellisen työskentelyn sijasta mentorointi saattaa toisinaan olla vain rupattelua kahvikupin ääressä, mutta senkään merkitystä ei tulisi vähätellä.

Mentoroinnin toinen oppi heitti minut syvään päätyyn ja pakotti kohtaamaan oman epätäydellisyyteni. Vaikka mentorina haluaa olla paras mentori omalle aktorilleen, on hyväksyttävä se tosiasia, että ihmisinä me kaikki olemme vielä keskeneräisiä. Kaikilla meillä on jotain opittavaa, ja jokaisesta löytyy kehityskohteita. Minulla mentorina ei välttämättä ole vastauksia kaikkiin aktorini kysymyksiin. En ole täydellinen ihmistuntija, kommunikoija, enkä osaa aina esittää ideoitani tai näkemyksiäni ymmärrettävässä muodossa. Toisen oppimani asian voisikin tiivistää seuraavasti: on uskallettava antaa itsensä olla sellainen kuin on, myös mentorina.

Omia epävarmuuksiaan ei kuitenkaan tarvinnut tuskailla yksin. Kolmas oppi nimittäin on, että yhteistyössä on voimaa. Tapasimme muiden mentoreiden kanssa kerran kuussa työnohjauksessa, jossa pääsimme vaihtamaan ajatuksia mentoroinnista toistemme kanssa osaavan työnohjaajan avustuksella. Ei ollut kertaakaan, ettenkö itse olisi lähtenyt (etä)tapaamisesta huojentunein mielin, kun vain alle kaksi tuntia aikaisemmin olin kokenut olevani umpikujassa. Vaikka mentoroinnissa pääroolissa onkin mentorin ja aktorinen välinen suhde, ei tarkoituksena ole selviytyä kaikesta yksin. Apua ja tukea saa ja kannattaa aina pyytää.

Kuten alussa totesin, mentoroinnin varrella tulee vastaan mutkia, joihin ei ole osannut varautua. Omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että mentorisuhde päättyi kesken kauden aktorini jättäytyessä pois toiminnasta. Vaikka mentorisuhteen päättyminen harmittaa, koen silti olevani onnekas saadessani olla mukana tällaisessa toiminnassa. Mentorina tutustuin uusiin ihmisiin, pääsin koettelemaan rajojani omalla epämukavuusalueellani ja sain olla mukana äärimmäisen tärkeässä hankkeessa tukemassa nuorten mielenterveyttä ja jaksamista. Ennen kaikkea olen iloinen siitä, että me mentorit olemme saaneet olla Yeesin mahtavan ja huolehtivaisen porukan siipien suojissa.

Neljäs ja tältä erää viimeinen oppi on, ettei mentorisuhdetta voi suunnitella etukäteen. Se on tekijöidensä näköinen ja muuttaa muotoaan matkan varrella. Ja vaikkei kaikki aina menisikään oppikirjan mukaisesti, mentorointi on rikastuttava kokemus, jos sille vain antaa mahdollisuuden.

- Meri