Ajankohtaista

Kentälle tarvitaan lisää moninaisuutta ja tietoa rasismin mielenterveysvaikutuksista

16.09.2022

Muudin Vanessa piti kaksi viikkoa sitten puheen PALOMA-päivillä rasismin vaikutuksesta nuorten mielenterveyteen. PALOMA-päivät on pakolaistaustaisten ihmisten mielenterveyteen keskittyvä tapahtuma, joka tuo yhteen aiheen parissa työskenteleviä ammattilaisia ja asiantuntijoita. Tilaisuudessa kuultavissa puheenvuoroissa esiteltiin tuoretta tutkimustietoa, hyviä käytäntöjä ja uusia työkaluja. Tästä blogista löydät katkelmia Vanessan puheesta.

Olen Vanessa Grant ja toimin asiantuntijana Nuorten mielenterveysseura Yeesissä. Käynnistin siellä keväällä uuden hankkeen, jonka nimi on Muudi. Muudin päätavoitteena on edistää rasismia kokevien POC-nuorten mielenterveyttä. Lyhenne POC tulee termistä People of Color. Meidän hankkeessa tällä tarkoitetaan afrosuomalaisia ja ruskeita nuoria, jotka joutuvat kokemaan rasismia yksilötasolla ja yhteiskunnan rakenteissa. Muudi-hanke toteutetaan meiltä meille -periaatteella, eli POC-nuorilta POC-nuorille.

Filosofian tohtori ja THL:n tutkimuspäällikkö Shadia Rask kirjoitti, että nykypäivänä suomalaisesta lapsiväestöstä noin 100 000 lasta eli kymmenen prosenttia on ulkomailla syntyneiden vanhempien lapsia. Lisäksi Suomessa asuu noin 30 000 lapsiperhettä, joiden vanhemmista toinen on syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. Tulevan 15 vuoden aikana Suomi monimuotoistuu yhä. Esimerkiksi vieraskielisen väestön määrä yli kaksinkertaistuu väestöennusteen mukaan.

Nuorten epäluottamus mielenterveyspalveluihin

Representaatiolla on suuri merkitys nuorten mielenterveyden edistäjänä. On todella tärkeää, että nuoret löytävät taustastaan riippumatta itselleen samaistuttavia roolimalleja. Olen tehnyt sellaisen havainnon, että mielenterveystyön kenttä näyttäytyy todella valkoisena. POC-nuoret eivät juurikaan näy tai kuulu mielenterveysjärjestöjen ja kaupunkien järjestämässä nuorisotoiminnassa. Muudi-hankkeen käynnistämistä seuraavana päivänä aloin saada yhteydenottoja nuorilta, vanhemmilta ja nuorten parissa toimivilta ammattilaisilta. Sain kyselyitä siitä, mihin rasismia kokenut nuori voi ottaa yhteyttä, jos haluaa psykiatrista tukea kokemansa rasismin vuoksi. 

Nuorilla näyttäytyi vahvana tarve saada puhua luottamuksellisesti nimenomaan POC-aikuisen kanssa, koska heillä oli huonoja kokemuksia siitä, kuinka heidät oli kohdattu valkoisten mielenterveyden asiantuntijoiden toimesta. Urani aikana olen kuullut nuorten esimerkiksi kertovan, että heidän kokemuksiaan on vähätelty tai toisessa ääripäässä aikuinen on mennyt niin pois tolaltaan, että hän on saattanut jopa purskahtaa itkuun kuullessaan nuoren kokemuksista. Nuorten mukaan valkoisilla mielenterveyden ammattilaisilla on vaikeuksia asettua rasismia kokeneen nuoren asemaan. 

Pidän erittäin huolestuttavana myös mielenterveystyön ammattilaisten mahdollisia ennakkoluuloja ja rasistisia asenteita, jotka voivat heijastua asiakastilanteeseen. Tutkijatohtori Tuuli Kurjen haastattelemien mielenterveystyön ammattilaisten mukaan jotkut heidän kollegoistaan ovat ilmaisseet avoimen rasistisesti, etteivät he halua potilaikseen maahanmuuttajia ja pakolaisia. Haastateltujen mukaan erilaisissa ammattilaisten verkostopalavereissa on puhuttu hyvin loukkaavasti ja rasistisesti maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisista potilaista.

Haastatellut ammattilaiset kokivat ongelmallisena myös sen, että pakolaisten mielenterveyspalveluihin ohjataan myös niitä nuoria, joilla ei ole kokemusta pakolaisuudesta tai maahanmuuttajuudesta, mutta jotka asetetaan ”pakolaisen” tai ”maahanmuuttajan” kategoriaan ihonvärin, nimen, äidinkielen tai vaikkapa vanhempien syntymämaan vuoksi. Ammattilaisten mukaan tämä kertoo siitä, kuinka ei-valkoiset nuoret nähdään lähtökohtaisesti nimenomaan pakolaisina tai maahanmuuttajina ja täten heidän mielenterveyden haasteiden ajatellaan johtuvan pakolaisuudesta tai maahanmuuttajuudesta, joka vaatii pakolais- tai maahanmuuttajaspesifiä tukea. Ammattilaisten mukaan näiden nuorten kohdalla mielenterveyden haasteet ovat kuitenkin usein sellaisia, joita voitaisiin hoitaa valtavirran mielenterveyspalveluissa, jos niissä vain nähtäisiin oletetun pakolaisuuden tai maahanmuuttajuuden taakse ja osattaisiin käsitellä esimerkiksi rasismikokemuksia.

Miten tukea rasismia kokeneita nuoria?

Totuus on se, että me tarvitsemme lisää moninaisuutta mielenterveystyön kentälle, mutta me tarvitsemme myös tiedon lisäämistä rasismin mielenterveysvaikutuksista jo olemassa oleville ammattilaisille ja opiskelijoille. Vain näin voimme palauttaa nuorten luottamuksen siihen, että huolimatta siitä, minkä näköinen ammattilainen on, hän osaa kohdata nuoren, joka on kokenut rasismia ja tuntee rasismin mielenterveysvaikutukset. Muudi aikoo omalta osaltaan vastata myös tähän haasteeseen.

Sen lisäksi, että meidän tulee vahvistaa osaamista rasismin mielenterveysvaikutuksista psykiatrisissa palveluissa, meidän tulee myös tarjota nuorille turvallisia tiloja käsitellä rasismia vertaistuen keinoin. Rasismista puhuminen vertaisten kanssa sen sijaan, että joutuisi olemaan yksin omien ajatusten kanssa, voi auttaa käsittelemään stressiä, vihaa, pelkoa, turhautumista ja muita tunteita, joita rasismi herättää. Usein helpointa on puhua sellaisille ihmisille, jotka pystyvät samaistumaan siihen, mitä olet kokenut. Juuri siitä syystä Muudi on POC-nuorilta, POC-nuorille. 

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille toivottaa,

Vanessa Grant
Muudi-hankkeen asiantuntija