Blogi

04.11.2022

Saanko olla suomenruotsalainen?

Marraskuun viestintäteeman mukaisesti Yeesin Julianna pohtii identiteettiään suomenruotsalaisena. Sunnuntaina 6.11 vietetään myös Ruotsalaisuuden päivää. Kuka määrittää identiteetin rajat ja miten sallia itselleen kuuluminen porukkaan?

Saanko olla suomenruotsalainen?

Kun mä olin pieni, mä katsoin Pikku Kakkosen lisäksi Buu-klubbenia ja Bamsea.

Mulle ei oo olemassa Mikko Mallikasta, vaan se on Alfons Åberg.

Mun lapsuudenkodissa ei sanottu hyvää yötä, vaan god natt, tai väännetysti ”natti natti”!

Mun lapsuuden paras kaveri oli suomenruotsalainen, kuten meidän kaverit ylipäätään.

Teininä kuuntelin paljon Kentiä ja haaveilin rakkaudesta ”Kärleken väntar” kappaleen tahdissa.

Vietin aikaa teini-ikäiseksi asti lähinnä suomenruotsalaisten enkä suomenkielisten kanssa. Se oli ympäristö, jonka tunnistin omakseni ja jonne tein kotini.

Silti ja samalla:

Mun sukunimi on ruotsalainen, mutta mun kotikieli on suomi.

Oon käynyt kaikki kouluni suomeksi.

Oon lukenut pitkän ruotsin eli meillä se tarkoitti ruotsin opiskelua viitosluokalta asti.

Mun isin nimi on ihan super streotyyppisen ruotsalainen, mutta isi ei silti puhunut meille kotona ruotsia.

Saanko luvan?

Kuten ehkä nyt huomaat, suhteeni ja ennen kaikkea identiteettini suomenruotsalaisena on monimutkainen eikä ollenkaan selkeä. Olen pohtinut suhdettani suomenruotsalaiseen kulttuuriin lähes koko ikäni ja nyt vasta koen olevani sen kanssa jotenkuten valmis. Vasta vuonna 2021 aloin esitellä itseni muiden identiteettiosieni ohella myös suomenruotsalaisena. Heti tämän sanomisen jälkeen, minua kuitenkin jännitti.

Ajattelin, että nyt kaikki luulevat minun olevan lähestulkoon pelkästään ruotsinkielinen. Olen kotoisin kaksikielisestä pienestä kaupungista Keski-Pohjanmaan rannikolta. Siellä tällainen olettamus ei olisi mitenkään outoa, vaan osa normia. Jännitys kiteytyi luvan saamiseen muilta ja ennen kaikkea itseltäni.

Saanko kutsua itseäni suomenruotsalaiseksi, vaikka en käynyt Åbo Akademia, vaan Turun yliopiston? Vaikka juureni ovat Ruotsissa ja vahvasti Keski-Pohjanmaalla? Vaikka elämäni on nyt kovin suomenkielistä ja kaipaan ruotsia?

Vaikka olen asunut Tukholmassa ja tehnyt siellä töitä ruotsiksi ja asioinut aina ruotsiksi? Vaikka olen haaveillut muuttavani pienen perheeni kanssa Göteborgiin lähitulevaisuudessa? Tai entä se, kun katson kaikki ohjelmat ruotsiksi tekstitettyinä, kuuntelen ruotsalaista räppiä ja mielestäni ruotsalaiset trillerit ovat kaikista jännittävimpiä?

Olen riittävä, jää ylikin.

Pelkäsin, että joku tulee sanomaan, etten ole tarpeeksi. Riittämättömyyden tunne on varmasti monelle harmillisen tuttu. Pelkäsin, että paljastun jotenkin ”feikki” suomenruotsalaiseksi. Ruotsin puhumiseni ei ole täydellistä, mutta tarvitseeko sen näillä taustoilla tai muutenkaan olla? Eikö tärkeintä ole nimenomaan oma tunteeni? Ruotsin kieli on minulle yhtä lailla tunnekieli kuin suomi. Osaan edelleenkin joitakin sanoja vain ruotsiksi enkä hirveän hyvin suomeksi (esim. Helsingin kaupunginosat).

Annan luvan itselleni ja kuitenkin tärkeintä on se, mitä itse haluan olla ja mihin tunnen kuuluvuutta. Identiteetin määrittelee usein itse ja toivoo muiden kunnioittavan sitä. Identiteetin osat tai niiden painotukset voivat myös vaihdella elämän aikana, tai ympäristön vaihtuessa. Esim. itse tunnen itseni enemmän suomenruotsalaiseksi kotikaupungissani kuin täällä missä asun nyt. Toki siihen liittyy omat juureni ja lapsuudenkokemukset kaksikielisessä kaupungissa.

Kuitenkin suomenruotsalaisuus on mukanani aina, matkasin minne vain. Ja olen siitä ylpeä. On hienoa olla just tällainen, ku oon ja toivon tätä samaa vapautta itsesi kanssa myös sulle, hyvä lukija <3

- Yeesin Julianna

P.S. Tämä blogikirjoitus syntyi Veronica Maggion soidessa taustalla. Suosittelen hänen tuotantoaan, varsinkin jos haluat kuunnella ihanaa ja selkeästi lausuttua ruotsia <3

 
Yeesi edistää nuorten mielenterveyttä nuorten omia voimavaroja vahvistamalla.
 
 
 
Yeesissä aloitti uusia oppilaitosvierailijoita!

Blogi

Yeesissä aloitti uusia oppilaitosvierailijoita!

Yeesin oppilaitosvierailijat toteuttavat työpajoja mielenterveyden edistämisestä toisella asteella ja yläkouluissa. Emilia pitää työpajoja pääkaupunkiseudulla, Riina Joensuun seudulla ja Petra Turun seudulla. Uudet tuntityöntekijät esittäytyvät ja kertovat hieman itsestään.

 
Yeesin tsemppibotti
 

Tsemppaa

Yeesin tsemppibotti

Tsemppibotti tarjoaa kannustusta sinulle sekä ideoita muiden tsemppaamiseen. Tsempit ovat peräisin eri tapahtumissa kohdatuilta nuorilta sekä nuorisoalan ammattilaisilta.

 
 

Seuraa meitä somessa

FacebookTwitterInstagramDiscordTikTok
x